Germaaninen heimojen joka myöhemmin synnyttää englanti kieli (laskennallinen Näkökulmista, Saxon ja Jutes) vaihdettiin ja taisteli latinalaisen ottaen Rooman Valtakunnan., Monet sanat (jotkut alun perin kreikan) yhteisiä esineitä siksi tuli sanastoa näistä Germaaninen ihmiset kautta latinalaisen jopa ennen heimot saavutti Britanniassa (mitä tunnetaan Manner-tai Nolla-Ajan): ankkuri, voita, leiri -, juusto -, rinta -, kokki -, kupari -, paholainen, lautasen, haarukan, helmi, tuumaa, keittiö, km, mylly, minttu (kolikko), keskipäivällä, tyyny, punta (painoyksikkö), punt (vene), säkki -, seinä -, katu -, viini. Käytännöllisesti katsoen kaikki nämä englanninkieliset sanat ovat olemassa muissa germaanisissa kielissä.,
Christian lähetyssaarnaajat tulossa Britanniaan vuonna 6. vuosisadalla ja 7. – luvulla toi mukanaan latinalaisen uskonnollisesti joka tuli englanti kieli: apotti, alttari, apostoli, kynttilä, virkailija, massa, ministeri, munkki, nunna, paavi, pappi, koulu, shrive. Jotkut näistä sanoista ovat lopulta kreikkalaista alkuperää, niin paljon teknistä kieltä Kristinuskon kehitetty kreikan Uusi Testamentti ja toimii ne kirkkoisät, joka kirjoitti kreikaksi.
tänä Aikana Katolinen Kirkko oli suuri vaikutus kehitykseen ja laajentamiseen Vanha englanti kielellä., Katoliset munkit kirjoittivat tai kopioivat pääasiassa tekstiä latinaksi, joka on Euroopan vallitseva keskiaikainen lingua franca. Mutta kun munkit toisinaan kirjoittivat kansankielellä, latinankieliset sanat käännettiin löytämällä sopivia vanhoja englanninkielisiä vastineita. Usein germaaninen sana omaksuttiin ja sille annettiin prosessissa Uusi merkityksen sävy. Näin kävi vanhaenglantilaiselle gōdspellille (”gospel”) latinankielisestä evankelioinnista. Aiemmin vanha englanninkielinen sana tarkoitti yksinkertaisesti ”hyvää uutista”, mutta sen merkitys laajennettiin vanhalla englannilla uskonnolliseen kontekstiin sopivaksi., Sama tapahtui Vanha pakanallinen Germaaninen sana blētsian, joka tarkoitti ”uhrata, pyhittää, jonka verenvuodatusta”. Sen muokkasivat Vanhat englantilaiset kirjanoppineet, ja se kastettiin sanaksi siunaus. Samoin fullwiht (kirjaimellisesti, ”full-on”) ja verbi fullian tuli tarkoittaa ”kaste” ja ”kastaa” vastaavasti, mutta luultavasti alun perin tarkoitettu jonkinlainen siirtymäriitti.
aina kun sopivaa vanhaa englantilaista korviketta ei löytynyt, sen sijaan voitiin valita latinankielinen sana, ja monet latinankieliset sanat tulivat Vanhaan Englannin sanastoon tällä tavalla., Tällaisia sanoja ovat: biscop ”piispa” latinasta episcopus, Vanha englanti haalea ”matto” latinasta tapetum, ja Vanha englanti gripp ”rintaneula” latinan sigillum. Toisin sanoen tuli, vaikka riittävän Vanha englanti termi, joka on jo olemassa, ja tämä aiheutti rikastuminen Vanha englanti sanastoa: culcer ja læfel ”lusikka” latinasta coclearium ja labellum vieressä Vanha englanti spōn ja hlædel (Moderni englanti kauha); Vanha englanti forca latinalaisesta furca ”haarukka” vieressä Vanha englanti gafol; Vanha englanti scamol ”tuoli, jakkara” latinasta scamellum vieressä kotoisin stōl, benc ja seti., Kaikki kertoivat, että vanhan englannin aikana latinasta lainattiin noin 600 sanaa. Usein latinankielinen sana oli merkityksessä ankarasti rajoitettu, eikä se ollut yleisessä käytössä. Latinankieliset sanat olivat yleensä kirjallisia tai tieteellisiä termejä, eivätkä ne olleet kovin yleisiä. Suurin osa heistä ei selvinnyt Keski-englantilaiselle kaudelle.