SKYLLA (Suomi)

Greek Mythology >> Bestiary >> Skylla (Scylla)

SKYLLA (Scylla) oli meri-hirviö, joka vainosi kiviä kapea salmi vastapäätä whirlpool Kharybdis (Kharybdis). Alukset, jotka purjehtivat liian lähellä hänen kiviä menettäisi kuusi miestä hänen ahnas, darting päät.

Homer kuvataan Skylla olento, kaksitoista roikkuvat jalat, kuusi pitkää kaulaa ja kammottava päät vuorattu kolminkertainen rivi teräviä hampaita. Hänen ääntään verrattiin koirien ulvontaan., Tämä kuvaus Skylla on luultavasti peräisin kuvastoa sanoja, jotka liittyvät hänen nimensä-nimittäin, ”erakko-rapu” (kreikan skyllaros), ”koira” ja ”koira-hai” (skylax), ja ”repiä” (skyllô). Klassisessa taiteessa hänet kuvattiin kalapyrstöisenä merenjumalattarena, jonka vyötäröä ympäröi Rykelmä koiran etuosia.

Mukaan myöhään klassisen kirjailijoita, hän oli kerran kaunis nymfi rakastama meri-jumala Glaukos (Glaucus), mutta hänen mustasukkainen kilpailija, noita Kirke (Kirke), palveluksessa taika muuttaa hänet hirviöksi., Vanhemmat runoilijat kuitenkin kuvittelivat Skyllan pelkäksi hirviöksi, joka syntyi hirviömäiseen perheeseen.

PERHEEN SCYLLA

VANHEMMAT

TIETOSANAKIRJA

SCYLLA (Skulla) ja Kharybdis, nimet kahden kiven välillä Italiassa ja Sisiliassa, ja vain lyhyen matkan päässä toisistaan. Keskellä yksi näistä kivet, jotka oli lähinnä Italiaan, siellä asui, mukaan Homer, Scylla, tytär Crataeis, pelottava hirviö, haukkuu kuin koira, jossa on kaksitoista jalkaa, kuusi pitkää kaulaa ja suuta, joista jokainen sisälsi kolme riviä teräviä hampaita., Päinvastoin rock, joka oli paljon pienempi, sisälsi valtavan viikunapuun, jonka mukaan siellä asui Kharybdis, jotka kolmasti joka päivä niellä alas meren vedet, ja kolmesti heitti ne uudelleen : molemmat olivat valtavia aluksia, jotka oli siirtää niiden välillä (Hom. Od. xii. 73, &c., 235, &c.). Myöhemmät perinteet edustavat Scyllaa Phorcysin tai Phorbasin tyttärenä Hekate Crataeisin (Apollon. Rhod. iv. 828, &c., kanssa Scholiast), tai Lamia, kun taas toiset tekevät hänen tytär Triton, tai Poseidon ja Crataeis (Eustath. ad Hom. s.1714) eli Typhonin ja Echidnan (Hygin. Fab. praef.). Jotkut taas kuvata häntä kuin hirviö kuudesta eri eläimiä, tai vain kolme päätä (Tzetz. ad Lykoph. 650; Eustat. L. C.). Yksi perinne kertoo, että Scylla on alunperin kaunis neito, joka usein pelasi nymfit meren, ja oli rakastettu meren jumala Glaucus., Hän soveltaa Kirken keinoja tehdä Scylla palata hänen rakkautensa, mutta Kirke, mustasukkainen neito, heitti taika yrttejä kaivoon, jossa Scylla oli tapana kylpeä, ja nämä yrtit neito oli muuntunut siten, että ylempi osa hänen ruumiinsa jäi, että nainen, kun taas alempi osa oli muuttunut osaksi häntä kala tai käärme, jota ympäröi koirat (Ov. Täyttää. xiii. 732, &c., 905, xiv. 40, &c.; Tibull. iii. 4. 89)., Toinen perinne liittyy, että Scylla oli rakastettu Poseidon ja Amphitrite, että, mustasukkaisuus, metamorphosed häntä hirviöksi (Tzetz. ad Lykoph. 45; Serv . Aden. iii. 420). Herakleen sanotaan tappaneen hänet, koska hän oli varastanut joitakin Geryonin härkiä, mutta Phorcyksen sanotaan palauttaneen hänet eloon (Eustat., Tzetz. Hygin., L. C.). Virgil (Oik. vi. 286) puhuu useista Skylleistä, ja sijoittaa ne alempaan maailmaan (comp. Lucret. v. 893).

lähde: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology.,

KLASSISEN KIRJALLISUUDEN LAINAUKSIA

VANHEMMUUS SCYLLA

SCYLLA & MATKA ODYSSEUS

Homer, Odyssey 12. 54 ff (lyh. Shewring) (kreikan eeppinen C8th B. C.) :
” ’Kun miehistö souti ohi Seirenes (Sireenit), minulla ei nimenomaisesti sanoa, mikä on kaksi tapaa sinun pitäisi ottaa, sinun täytyy seurata oman neuvoja siellä, minä vain antaa sinulle tietoa molemmista., Toisella puolella varjostavat kivet, joita vasten syöksyvät sinimeren jumalattaren mahtavat billowit. Siunatut jumalat kutsuvat näitä kiviä Vaeltajiksi . . . Toisella puolella on kalliopari. Yksi heistä sen rosoinen huippu yltää leviää taivas, seppeleenä tumma pilvi, joka ei koskaan osat. Ei ole selkeä taivas yllä tämän huippu myös kesällä tai sato-aikaa, eikä voinut mitään kuolevainen ihminen kiivetä ylös tai saada jalansijaa se, jos hän oli kaksikymmentä kädet ja jalat, niin sileä on kivi, ikään kuin se olisi kaikki kiillotettu yli., Puoli-tie ylös kallion on hämärä luola, päin Erebos, ja epäilemättä se on ohi tämä, Odysseus, että sinä ja miehesi ohjata oman aluksen. Aluksesta ammutun vahvan miehen nuoli ei yltäisi luolan syvänteisiin. Sisällä asuu Skylla (Scylla), yelping kammottavasti, hänen äänensä ei ole syvempi kuin nuori pentu, mutta hän itse on pelottava hirviö; kukaan ei voinut nähdä häntä ja olla silti onnellinen, ei edes jumala, jos hän meni tuohon suuntaan., Hän on kaksitoista kaikki jalat roikkuvat alas, kuusi pitkää kaulaa, jossa on kammottava pää kunkin heistä, ja jokainen pää kolminkertainen rivi täynnä ja lähellä sijaitsevat hampaat, täynnä musta kuolema. Uponnut vyötärö-syvä luola on syvennykset, silti hän darts pois hänen päänsä, että pelottavaa ontto, ja siellä, haparoiden ahnaasti round rock, hän kaloja, delfiinejä (delphines) ja haita (kynes) ja mitä peto (ketos) enemmän valtava kuin nämä, hän voi tarttua, kun kaikki tuhannet, jotka ovat niiden laidun äänekäs-syyttely Amphitrite., Ei merimies koskaan, missään alus, on kehui purjehdus sillä tavalla kunnossa, sillä jokaisen pään omaansa hän tempaa ja kuljettaa pois mies pimeässä-prowed alus. Näet, että toinen jyrkänne on alempana, ei enempää kuin nuolen lento pois. Tässä kasvaa suuri lehtevä viikunapuu; sen alla mahtava Kharybdis (Charybdis) imee Tumman veden alas . . . Ei, pysykää lähempänä Skyllan kalliota, ja soutakaa sen ohi niin nopeasti kuin voi olla; paljon parempi menettää kuusi miestä ja pitää alus kuin menettää miehenne yksi ja kaikki.,’
Joten hän puhui, ja minä vastasin hänelle: ’Kyllä, jumalatar, mutta kerro minulle todella, ehkä olen jotenkin paeta tätä dire Kharybdis ja vielä tehdä stand vastaan muut, kun hän yritti tehdä mieheni hänen saaliinsa?’
puhuin, ja kun kuningatarmainen jumalatar vastasi : ’itsepäinen mies , on mielessäsi sitten asettaa uusia vaaroja, tuore urotekoja sodan? Etkö itse kumarra kuolemattomia jumalia? Skylla ei ole kuolevaisen kind; hän on kuolematon hirviö, synkkä ja turmiollinen, savage, ei olla paini. Häntä vastaan ei ole puolustusta, ja paras polku lento., Jos pysähdytte tuon kiven viereen, pelkään, että hän syöksyy takaisin, tarttuu jälleen yhtä monta päätä ja sieppaa yhtä monta miestä kuin ennenkin. Ei, rivi kova ja vedota Krataiis (Crataeis); hän on Skylla on äiti; se on hän, joka kantoi hänen rutto ihmiskunnan; Krataiis järjestää hänelle darting kahdesti.””

Homeros, Odysseia 12. 210-259:
”mutta saarta tuskin jäi jäljelle, kun näin savua raskaiden murtajien yläpuolella ja kuulin suuren äänen . . .
”. . . Ja sinulle, steersman . . ., pidä veneen pois savua ja katkaisijat ja mieluummin tehdä rock tuolla, ettei tietämättään sinun pitäisi anna laiva ajaa toiseen suuntaan ja pitäisi tuoda meidät kaikki perikatoon.”
niin minä puhuin, ja heti he tottelivat minun sanojani. Olin lakannut mainitsemasta Skyllaa (Scylla), vääjäämätöntä kauhua; pelossa oleva miehistö olisi saattanut jättää aironsa ja käpertyä ruumaan., Ja täällä olen antanut itseni unohtaa, että harmittava komento Kirken (Kirke on); hän oli kertonut minulle ei aseistaa ollenkaan, mutta laitoin loistavan haarniskan, otti pitkän keihään joko käsin ja astui ylös puoli kannella eteenpäin, koska se oli siinä, että luulin, että saalis ensimmäisen välähdyksen Skylla, että monster of rock, kuka oli tuo doom minun seuralaisia. En voinut vielä vakoilla häntä missään, ja silmäni väsyivät, kun kurkistin tätä tietä ja sitä kohti sumuista kiveä.,
Niin paljon surkuttelemaan olemme soutaneet ja osaksi salmi; tämä puoli antaa Skylla; joka puolella hirveä muoti, pirullinen Kharybdis (Kharybdis) . . .Olimme katsoneet hänen tietään kuolemanpelko päällämme,ja sillä hetkellä Skylla sieppasi alukseni sisältä kuusi miehistöni jäsentä, jotka olivat vahvimmat käsivarresta ja vahvimmat. Kun käännyin takaisin minun katse laivaan etsimään toverini, olen nähnyt vain niiden jalat ja kädet, koska ne nostettiin ylös; he kutsuivat minut heidän sydämensä ahdistusta, itku nimeni viimeisen kerran., Kun kalastaja niemeke kestää kauan sauva virveli pikku kaloja hänen syötti ja heittää hänen ox-hair-linjan alas meren alla, sitten tarttuu olentoja yksi kerrallaan ja heittää heidät rantaan vielä kiemurtelevan, niin Skylla kääntyi minun kiemurtelevan seuralaiset jopa kiviä, ja siellä suulla alkoi syö niitä, koska ne huusi ja ojensi perillinen kädet minulle heidän äärimmäistä tuskaa. Monet säälittävää asiat ovat tavanneet silmäni minun toilings ja etsintöihin läpi meren polkuja, mutta tämä oli kaikkein säälittävä kaikki., Kun olimme jättäneet kalliot taaksemme Skyllan ja hirvittävän Kharybdiksen kanssa, tulimme riittävän pian auringonjumalan ihastuttavalle saarelle.”

Pseudo-Apollodoros, Bibliotheca E7. 20-21 (ruots. Aldrich) (kreikan mythographer C2nd A. D.) :
”Odysseus tuli jaettu kulkua. Yksi kurssi antaa kiviä kutsutaan Planktai (Planctae), ja toisella oli kaksi suurta kalliot, joista yksi oli Skylla (Scylla), tytär Krataiis (Crataeis) ja Trienos tai Phorkos (Phorcus). Hänellä oli naisen kasvot ja rinta, mutta sen kyljistä kasvoi kuusi koiranpäätä ja kaksitoista koiranjalkaa., Toisella kragilla oli Kharybdis (Charybdis) . . . Kirke (Kirke) oli varoittanut Odysseys vastaan ottaen kurssin Planktai, joten hän alkoi sen sijaan aiemmin kallio Skylla, asettamalla itsensä perä, hampaisiin asti aseistettuja. Skylla kuitenkin ilmestyi paikalle, nappasi kuusi toveria ja nielaisi heidät maahan.”

Athenaios, Deipnosofistae 1. 13b (ruots. Gullick) (kreikan rhetorician C2nd että C3rd A. D.) :
”runoilija vertaa niitä seuralaiset Odysseus, joka oli temmattu ylös Skylla (Scylla), kala kiinni pitkällä napa, ja heitti pois, kun rannalla.,”

SCYLLA & VOYAGE OF THE ARGONAUTS

Apollonios Rhodius, Argonautica 4. 786 ff (lyh. Rieu) (kreikan eeppinen C3rd B. C.) :
” ’minä toin heidät turvallisesti läpi Vaeltava Kalliot, missä tulinen räjäytykset raivo ja pauhu ja rullat tauko vaahto rosoinen luotoja., Mutta se on edelleen heille siirtää suuren kallio Skylla (Scylla) ja gurgling whirlpool Kharybdis (Kharybdis).””

Apollonius Rhodius, Argonautica 4. 825 :
” ’Ja älä anna minun ystäviä niin viattomia kuin sortua Kharybdis (Kharybdis), tai yhdellä kulauksella, hän nielee ne kaikki. Eikä anna heidän mennä liian lähelle vihamielistä den Ausonian Skylla (Scylla), paha hirviö maksaa Phorkys, jonka lähellä-vaeltava Hekate (Hekate), jota ihmiset kutsuvat Kratais (Crataeis)–tai hän voi syöksyä alas, ottaa ja tuhota ne hänen kauhea leuat., Sinun on ohjattava laivaa niin, että he välttyvät katastrofilta, jos vain hiusten leveydeltä.””

Apollonius Rhodius, Argonautica 4. 921 ff:
” Argonautit seilasivat synkkyydessä. Seireenit (sireenit) olivat heidän takanaan, mutta pahemmat vaarat olivat edessä paikassa, jossa kaksi merta kohtasivat ja merenkulku joutui suruun. Toisella puolella pelkkä kallio Skylla (Scylla) hove näköpiirissä, ja toisaalta Kharybdis (Kharybdis) seethed ja karjui lakkaamatta, kun taas pidemmälle, suuri meret olivat nousussa on Vaeltava Kalliot.”

Seneca, Medea 350 ff (trans. Miller) (roomalainen tragedia C1st jKr.,) :
” Mitä, kun piika Sisilian Suuntimalevy, hänen vyötärö begirt koirien kanssa, avasi kaikki hänen ammottava kurkku yhdessä? Kukapa ei puistattaisi joka raajassa, kun tuo yksi hirviö ulvoi niin monilla kielillä?”

SCYLLA & VOYAGE OF AENEAS

Vergilius, Aeneis 3. 420 ff (trans. Päivä-Lewis) (roomalainen eepos C1st B. C.):
”Scylla vartioi oikeaa rantaa, kyltymätön Charybdis vasenta . . . Mutta Scylla vaanii näkymättömissä luolassa, josta hän työntää huulensa ulos raahatakseen laivoja kallioille., Hänen ylempi osa on ihmisen-tyttö on kaunis elin alas alokas; alla, hän on outo meri-hirviö, jossa delfiinin pyrstö ja vatsa wolverine tavallaan. Se on suositeltavaa noutaa pitkä kompassi, vaikka se protracts matkan, ja purjehtia ympäri Sisilian niemi Pachynum, on eteläisin merkki, pikemminkin kuin asettaa silmät, että omituinen Scyllan hänen luola suuri tai kiviä, jossa hänen meri-sininen koirat ovat haukuntaa.”

Ovid, metamorfoosit 14. 44 ff (lyh. Melville) (roomalainen eepos c1st EKR. – c1st jKr.,) :
”Scylla pysyi siellä missä hän oli, ja kun ensimmäinen mahdollisuus tuli purkaa hänen raivon ja vihan Kirke, ryöstetty Ulixes hänen toverinsa. Myöhemmin, liian, hän olisi vajonnut Trojan galleons, oli hän ei ollut muuttunut, ennen kuin ne tulivat osaksi riutta, jonka kalliot nousevat tänään, ja merimiehet karttavat häntä yhä ja ohjata pois.”

Ovid, metamorfoosit 14. 75 ff :
”Viimeisen Skylla on riutta ja saaliinhimoinen Kharybdis, että Troianae galleons oli voittanut matkalla ja lähes saavutti rannoilla Ausonia .,”

surmaamisesta SCYLLA HERACLES

METAMORFOOSI SCYLLA, JONKA KIRKE

Pseudo-Hyginus, Fabulae 199 (trans. Grant) (roomalainen mytografi C2nd A. D.):
”Crataeisjoen tyttären Scyllan sanotaan olleen mitä kaunein neito. Glaukos rakasti häntä, mutta Solin tytär Circe rakasti Glaukosta., Koska Scylla oli tottunut uimaan mereen, Kirke, tytär Sol, kateudesta myrkytetty vesi huumeita, ja kun Skylla meni alas se, koirat polveutuivat hänen reidet, ja hän teki hirviö. Hän kosti vammansa, sillä kun Ulysses purjehti ohi, hän ryösti häneltä toverinsa.”

Ovid, metamorfoosit 13. 729 ff (trans. Melville) (Roomalainen eeppinen C1st B. C. C1st A. D.) :
”laivaston tehty maa evenfall on Zancle on hyllyt hiekkaa., Scylla infests oikealla rannikolla, vasen levoton Kharybdis; yksi tarttuu kulkee aluksia ja imee ne alas syöstä heidät voitto; muut norppa alla hänen hell-musta vyötärö, jossa raivoaa koiria.Hänellä on tytön suloiset kasvot, ja jos tarinat, joita runoilijat ovat välittäneet, eivät ole kaikki vääriä, hän oli kerran suloinen tyttö.
Monet kosija pyrkinyt kätensä, mutta hän torjui ne kaikki ja meni Sea-Nymfit (Nymphae Pelagi)–hän oli Meri-Nymphae suosikki-ja kertoi, kuinka hän oli välttänyt kaikki nuoret miehet on rakkaus. Sitten Galatea antoi Scyllan kampata hiuksensa, huokaisi syvään . . .,
Galatea päättyi ja Nereidien ryhmä hajaantui ja ui pois Lahden leveiden vesien yli. Scylla kääntyi takaisin; hän ei uskaltanut luottaa itseensä kaukana merellä. Pitkin janoinen hiekka hän sauntered alasti tai, kun hän oli väsynyt, sai vähän maa-lukittu cove ja sen suojassa aallot nauttia jäähdytys kylpeä. Yhtäkkiä ilmestyi meren pinnan rikkominen Glaukos . . . Hän näki tytön ja pysähtyi, hänen sydämensä muuttui, sitten puhui hänelle, puhui mitään hän ajatteli pysyä hänen lento., Mutta Scylla pakeni (hänen kauhua antoi hänen nopeus) ja pääsi kallion päällä kasvava rannalta, suuren kallion salmen, että towered jopa yksi suuri huippu ja sen puu-verhottu korkeus nousi käyrä kaukana meren yli. Paikka oli turvallinen; hän pysähtyi; hän ei voinut tietää, oliko hän Jumala vai hirviö . . .
niin paljon hän sanoi, ja olisi sanonut enemmänkin, mutta Scylla pakeni.Raivostunut repulse, hän teki raivoissaan magic halls Circe . . .
”. . . Minä, Circe, rukoilen, että olen sinun. Spurn häntä, joka sylkee sinua; Tervetuloa yksi, joka haluaa sinut. Yksi teko vaatii meiltä molemmilta!,”
mutta Glaukos vastasi: ”ennemmin vihreät lehdet kasvavat meressä tai merilevää kukkuloilla, että minä muutan rakkauteni, kun Scylla elää.”
raivo täytti jumalattaren sydämen. Hänellä ei ollut voimaa eikä halua haavoittaa häntä-sillä hän rakasti häntä hyvin–, niin kääntyi hänen vihansa tyttö hän valitsi. Fury hänen halveksuntaa, hän maahan yhdessä hänen ill-famed yrttejä, hänen yrttejä kamala mehu, ja, kuten hän maahan ne, lauloi hänen demoni loitsuja . . .,
Siellä oli pieni lahti, taivutettu, kuten keula, rauhan paikka, missä Skylla rakasti laiskotella, hänen pakopaikka raivon meri ja taivas, kun puolivälissä taivaan auringon vahvin voima loisti hänen zenith ja sävy antaa vähiten. Häntä vastaan tulee Kirke oli saastuttanut tämä hiljainen lahti, jossa hänen muotoaan huumeita, ja kun niitä oli ripoteltu esanssit haitallisten juuret; sitten hänen kanssaan noidan huulilla oli mutisi kolmesti yhdeksän kertaa hämmentävä sokkelo magic-loitsuja. Scylla tuli ja kahlasi vyötäröä myöten, kun hän näki leijoniensa ympärillä inhottavia hirviömäisiä haukkuvia petoja., Aluksi, ei unta he olivat osa häntä, hän pakeni ja pisti pelossa, että kiusaaminen petoja pois. Mutta mitä hän pelkäsi ja pakeni, hän haki pitkin, ja etsivät hänen reidet, hänen jalat, hänen jalkansa, löytyi ammottava leuat sen sijaan, kuten Haadeksen inhottava koira . Valmiina petolaumaan! Ei jalkoja! Sen keskivartalokoirien alla, ringed in a raging row! Glaukos hänen rakastajansa itki ja pakeni Circen syleilystä, joka oli käyttänyt liian julmasti taikansa voimaa. Scylla pysyi siellä, missä hän oli, ja kun ensimmäinen tilaisuus tuli purkaa raivoaan ja vihaansa Circeen, ryösti ulikselta toverinsa., Myöhemmin, liian, hän olisi vajonnut Trojan galleons, oli hän ei ollut muuttunut, ennen kuin ne tulivat osaksi riutta, jonka kalliot nousevat tänään, ja merimiehet karttavat häntä yhä ja ohjata pois.”

RAKKAUS POSEIDON & SCYLLA

Mukaan kreikan ja Rooman scholion Tzetzes on Lycophron 650 & Servius on Aeneis 3.420 Skylla oli rakastettu jumala Poseidon, ja se oli muuttanut hänen mustasukkainen vaimonsa Amphitrite osaksi meri-hirviö. Vertaa Ovidin tarinaa Skyllasta, Glaukosta (Glaukos) ja Kirkestä (Circe) yllä.,

SCYLLA VALVOJANA ALAMAAILMAN

Vergilius, Aeneis 6. 287 ff (trans. Fairclough) (Roomalainen eeppinen C1st B. C.) :
”Monta hirveä muodostaa lisäksi eri petoja on pysähtynyt ovet , Centauri (Kentaurit) ja double-muotoinen Scyllae, ja satakertaisesti Briareus, ja peto Lerna, sihinää pahasti, ja Chimaera aseistettu flame, Gorgones ja Harpyiae (Harpies), ja muoto kolme täyteläinen sävy .,”

Statius, Silvae 5. 3. 260 ff (trans. Mozley) (roomalainen runous C1ST jKr) :
” But do ye, O monarchs of the dead and thou, Ennean Juno, if you approve my prayer . . . anna vartija gate tee mitään kovaa haukkuminen, anna kaukana vales salata Centauri ja Hydra on lukuisia ja Skylla on hirveä lauma .”

SCYLLA POETIC MISCELLANY

Platon, Republic 588c (trans. Shorey) (kreikkalainen filosofi C4th EKR.,) :
”Yksi niistä luonnon että muinaiset tarut kertovat, kuin Khimaira (Chimera) tai Skylla (Scylla) tai Kerberos (Cerberus), ja lukuisia muita esimerkkejä, jotka ovat kertoneet monet muodot kasvanut yhteen.”

Ovid, metamorfoosit 7. 62 ff (lyh. Melville) (Roomalainen eeppinen C1st B. C. C1st A. D.) :
”Mitä ne outoja tarinoita kallioita, jotka yhteentörmäys avomerellä, Charbydis’ pyöriä aallot, jotka imevät ja oksentaa upottaa alukset hän vihaa, ja ahne Skylla, girt savage rivityslevyt koirat vieressä merillä Sicilia (Sisilia).,”

Seneca, Medea 407 ff :
”Mikä julma petoja, mitä Scylla, mitä Kharybdis, jotka imevät Ausonian ja Sisilian vesillä, tai mitä Aetna, lepää raskaasti huohottaen Titan , on polttaa niin uhkia kuin minä?”

Suidas S. V. Skylla (trans. Suda On Line) (Bysantin kreikan Sanakirja C10th A. D.) :
”Skylla (Scylla) : tarina käytetään, kertoi, että siellä on hirviö tyrrhenanmeri, joka on muodoltaan hyvin kaunis nainen, niin pitkälle kuin hänen silmänsä; hän on kuuden koiran päät vierekkäin, ja loput kiemurteleva elin.,”

ANCIENT GREEK & ROMAN ART

SOURCES

GREEK

ROMAN

BYZANTINE

• Suidas, The Suda – Byzantine Greek Lexicon C10th A.D.